F.C. Barcelona Fan Club Finland

Matkakertomus: Logotaulu Grande Finale;
30.4. - 5.5.2004 ~ BARÇA vs. ESPANYOL

Perjantai

Perinteiselle pelimatkalle lähtiessä voi lentokentällä tuntea hyvän fiiliksen nousevan pintaan heti, kun on ”tzekannut” matkalaukut sisään ja marssinut verovapaalle lentokenttäalueelle yhdelle oluelle. Nyt oli tunne ristiriitainen. Toisaalta mahtava tunne kiersi vatsassa, kun saisi nähdä Ronaldinhon livenä tositoimissa, kun syksyn käynnillämme Rolle oli ikävästi loukkaantuneena kentän laidalla. Toisaalta taas pieni hermostuneisuus oli pinnassa, koska moni asia oli vielä selvittämättä paikanpäällä, vaikkakin Jordi Tintó oli puhelimitse varmistanut aikataulun rungon minulle ennen matkaa. Projekti logotaulumme suhteen oli saapumassa loppusuoralle.

Perjantaiaamuna lähdettiin matkaan Päivin kanssa. Lentokoneeseen olin viikolla ostanut tamperelaiselta teekkarilta vappulehden nimeltään Tamppi. Sitä lueskelin siinä puoliväsyneenä ja ihme kyllä, lehdessä oli pari hyvää vitsiäkin, joita hihittelin itsekseni ja samalla nautin pikkupullon punaviiniä siinä sivussa. Loppulennosta pyörittelin Espanjan liigojen sarjataulukoita saadakseni selkoa, mitä tapahtuu pääsarjatason alapuolella, jotta vakioveikkaus onnistuisi edes kohtalaisesti paikanpäällä.

Ensimmäinen päivä Barcelonassa tuli kierrettyä pääosin kaupoissa ja pysähdyttyä kertaalleen terassille kannulliselle Sangrialle. Lotteria-kioskin löydettyäni uppouduin hetkeksi tekemään Espanjan vakioveikkausta La Quinielaa. Tein perinteisen 128 systeemin, joka maksoikin yhteensä 64 euroa, koska rivimaksu oli 50 centtiä suomalaisen 20 centin sijasta. Pienen mietiskelyn jälkeen ajattelin panostaa kyseiset eurot todeten lauantai-illalla, että olisi pitänyt laittaa 12 Depor-Madrid-peliin X2 sijasta. Halvatun hieno homma Deportivo.

Lauantai

Lauantai oli pyhäpäivä Barcelonassa. Kaupat olivat kiinni ja ravintolat auki. Tämä oli mielestäni hyvä yhtälö, kun matkusti vaimon kanssa. Pisteenä i:n päällä oli tietysti se, että ainoa kauppa ja museo, jotka olivat auki, löytyivät Nou Campilta.

Ensimmäisen kerran kävin Barçan museossa, vaikka Barcelonassa visiittejä alkaa olla kohta enemmän kuin käyntejä Espoossa. Hieno paikka täynnä jalkapallokulttuuria laidasta laitaan. Käynti museossa selvitti klubimme seuraavan projektin ja se tulee olemaan klubipinssin teettäminen. Tuotti tuskaa, kun maailmankartalle olivat merkittynä osa penyoista pinsseillä, mutta ei meidän!

Kohta sellainen sieltä löytyy. Se on varma!

Lauantaipäivänä tuli mieleen sunnuntain klubitaulumme julkistamistilaisuus. Tilaisuudessa tulisi olemaan myös kolme muuta Penyaa, joten väkeä siellä tulisi olemaan jonkin verran ja jotain pientä puhettakin heille pitäisi virittää meidän klubimme puolesta. Olin heittänyt edellisviikolla kierteisen pallon klubimme jäsenelle Kalle Aholalle, jotta musiikin maestro olisi virittänyt jotain hienoa ja järkevää tarinaa tai runoa puheeni lisämausteeksi.

Sovimme kuitenkin, että paljon olisi sanottavaa kaikesta hienosta mikä liittyy Barçaan ja jalkapalloon, mutta voisi olla hitusen vaikeaa sorvata jotain puheen osaksi, joten eiköhän ole parempi kiittää ja kumartaa puheessa. Näin ollen ajattelin sanoa ihmisille, kuka olen ja mistäpäin maailmaa tulen sekä kiittää, että olemme saaneet tulla tähän tilaisuuteen tuomaan tauluamme.

Illalla asia unohtui hetkeksi, kun saimme pöydän perinteisestä Los Caracoles ravintolasta. Marssimme sisään ravintolaan uudestaan, koska päivällä olimme yrittäneet varata illaksi pöytää itsellemme onnistumatta aikeissamme. Kävi hyvä tuuri, kun itse ravintolan omistaja oli paikanpäällä siinä etutiskillä puuhastelemassa, joten taas kerran joutui tilaamaan grillatun kananpuolikkaan ja huuhtelemaan sen Coronas punaviinillä alas kurkusta. Perussetti!

Sunnuntai

Sunnuntaiaamu koitti puolipilvisenä. Olimme sopineet, että tapaisimme Barcelonaan tulleet muut klubilaiset ja serkkuni Plaza Reialilla kello 17. Paikalle oli tullut Mikko Pessi Helsingistä, Barcelonassa asuva suomalainen Mikko Savikko sekä serkkuni Erik ja Max. Kaikki tulivat paikalle ajoissa ja kävimme yhdessä haukkaamassa pienen aterian ennen kuin siirryttiin Nou Campille.

Nou Campilla piti olla sisäportin numero 68 alla kello 20.00-20.10 välisenä aikana. Pieni hermostuneisuus hiipi puseroon, kun ulkoportit avattaisiin tasan kahdeksalta ja koko ryhmän piti löytää sisäportille nopeasti. Portti löytyi vaivatta ja sieltä löytyi ns. suuri sisätila, johon pystyi kokoontumaan suurikin seurue. Sali täyttyi kannattajista nopeasti ja pian paikalla oli arviolta 60-100 henkilöä. Meidän seurueen koko oli tästä ryhmästä 6 henkilöä. Painopiste oli täten vahvasti muiden penyoiden harteilla. Meidän lisäksi paikalla olivat penyat Touloussesta Ranskasta, Menorcan saarelta Baleaareilta sekä yksi klubi jostain päin Etelä-Espanjaa. Harmitti vähän, kun aikataulu oli niin tiukka, että ei ehtinyt tutustumaan ja juttelemaan kuin ohimennen muiden klubin jäsenien kanssa. Toulussen klubin puheenjohtajan kanssa ehdin muutaman sanan vaihtaa antamalla samalla viirimme heille lahjaksi.

Tilaisuus alkoi Barçan edustajan tervetuliaispuheella, jossa hän esitteli jokaisen klubin erikseen. Tämän jälkeen jokaisen klubin puheenjohtaja kutsuttiin paikalle ja seura antoi pienen lahjan kullekin klubille. Lahja oli Barçan virallinen viiri täydennettynä aidolla Ronaldinhon nimikirjoituksella sekä samasta kaverista kuva nimikirjoituksella. Minusta lahja on hieno ja arvo kasvaa aikanaan varmasti. Lahjan luovutuksen jälkeen lausuin edellä mainitut kiitokset, että olemme saaneet tulla tänne tuomaan tauluamme. Käännöksen suomen kielellä annettuun kiitospuheeseeni teki serkkuni Erik, joka tulkkasi sanat yleisölle mainiosti. Aplodit olivat puheen pituuteen nähden ylimitoitetut, mutta ei pidä valittaa. Hieno fiilis kerta kaikkiaan!

Arvokkaan tilaisuuden jälkeen jokainen klubi ohjastettiin omalle klubitaulun asennuspaikalleen, jossa taulu paljastettiin odotetun karusti, mutta siististi. Taulu oli peitetty sini-violettisella peitteellä, jonka sitten pääsin etuoikeutetusti paljastamaan Barçan edustajan kanssa.

Siinä se sitten paikallaan oli ja on toivottavasti vielä monta vuosikymmentä kaikkien asiasta kiinnostuneiden löydettävänä ja ihailtavana. Pieni taulu muiden taulujen joukossa, mutta ei minkään Nykytaiteen museon seinällä, vaan kaikkien aikojen hienoimman stadionin kyljessä kiinni. Nyt voimmekin sanoa, että olemme siirtyneet culé-osastoon kannattajakerhona ja meidät tunnetaan logomme ja nimemme perusteella monissa paikoissa Euroopassa. Ja tämä ei tarkoita sitä, että meidän pakaramme (”culo”) olisivat kasvaneet vaan olemme tehneet oikeasti pienen kulttuuriteon, josta saa olla ylpeä.

Koko tilaisuuden jälkeen oli huojentunut olo. Taulu oli paikoillaan ehjänä ja hyvässä paikassa. Kaikki oli sujunut ilman haavereita, oli Katalonian paikallispelin vuoro. Meillä oli vierekkäiset paikat ns. keskiosalta, josta perinteisesti näkee pelin hyvin. Espanyol meni kyseenalaisella rangaistuspotkulla 0-1 johtoon, mutta Barçasta näki, että tänään ei vastustaja vie pisteitä Nou Campilta. Sitä paitsi Ronaldinhon eleistä voitiin yhdessä todeta, että tarjoilu pelaa ja sukanvarressa on pikkukikkoja otettu peliin mukaan korillinen. Alkoi sellainen myllytys kohti Espanyolin maalia, että oksat pois! Päämetsurina toimi Rolle, joka laittoikin nopeasti tasoituksen ja pohjusti pari seuraavaa. Peli päättyi 4-1 ja voin sanoa, että se oli paras peli, jonka olen paikan päällä seurannut.

Pelin jälkeen kiitin klubilaisia, jotka olivat tulleet paikan päälle toteamaan klubimme historiallista tapahtumaa. Oli hieno tapahtuma ja nyt oli pienen loman paikka Andorrassa, jonne suunnistimme Päivin kanssa seuraavana päivänä.