F.C. Barcelona Fan Club Finland

Matkaraportti 19- 22.11.2004
BARÇA vs. REAL MADRID

Vapaa-aika

20.11.2004 valkenee hotellihuoneen verhojen välistä vieraan silmiin, joka kiroilee itsekseen, että kannattaisi tulla nukkumaan sieltä baarista ajoissa. Hymy tulee kaikesta huolimatta nopeasti kasvoille, kun muistelee, että eilen löydettiin Barcelonasta yökerho/ravintola, jossa esitettiin live-musiikkia ja hyvää poppia laidasta laitaan. Kannattaisi kuitenkin muistaa illan aikana, että ravintola on auki aamu kuuteen, joten ei pidä liikaa ensimmäisenä iltana innostua ja vedättää tappiin asti, jos seuraavana päivänä on menossa katsomaan ottelujen ottelua F.C. Barcelona vs. Real Madrid.

Mutta minkäs sille luonnolleen voi, jos ravintolaan astuessa covereita tykittävä bändi aloittaa U2:n ”Where the streets have no name” intron. Siinä ihmetyksestä ja hienosta fiiliksestä toipuneena nousee henkilökohtainen tunnelma kattoon ja jo tässä vaiheessa nuokkuvat muut klubilaiset jäävät rannalle. Joitain klubilaisia taisi vilahdella ja jorailla silloin tällöin jossain lavan edustan toisessa päässä, mutta muuten sai itse ihmetellä paikallista menoa. Näin siis ensimmäisenä iltana. Muina iltoina olikin sitten aika hiljaista allekirjoittaneella, kun muu ryhmä korjasi virheensä.

Paikka oli ehdottomasti suositeltava ravintola Avinguda de diagonalin ja Carrer de Muntanerin risteyksen läheisyydessä, ”keskellä” kaupunkia. Ravintola oli oikeastaan täynnä paikallista väkeä ja tyyliltään se on vähän niin kuin Helsingissä Kaarle XII ja Studio 51 yhdistelmä. Ei kuitenkaan paikkana niin moderni ja pintaliito-osasto, vaan ihan ”perusmesta”. Ravintolan nimi on muistaakseni Luz de Gas. Kannattaa kokeilla, jos pelireissulla haluaa hakeutua iltaa viettämään pitemmän kaavan mukaan ja vältellä Maremagnumin turistiravintolat, jotka ovat kesäaikaan tunnelmaltaan ehkäpä paremmat kuin näin myöhään syksyllä.

Lippushow

Kuten odottaa sopi ottelulippujen osalta klubimme kiintiö pienentyi edellisvuodesta taas kerran. Viikkoa ennen peliä kiintiömme putosi neljästä kahteen lippuun ja lippujen metsästys-show oli armotta edessä paikanpäällä, koska matkoja ei enää peruta viikon aikajänteellä. Nou Campilla taistelu penya -toimistossa ei tuottanut tulosta, vaan oli lähdettävä kadulle tinkimään mustan pörssin kauppiailta lippuja. Ekin kanssa menimme tuttuun paikkaan katujen Calle Aristides Maillol ja Trassera de les Corts risteykseen muiden matkalla olleiden jo nauttiessa punaviiniä kaupungilla.

Kauppiaiden kanssa tingimme tiukasti ja voin kertoa ettei ollut ostajan markkinat. Välillä jouduttiin vetäytymään siilipuolustukseen kioskille juomaan yhdet virkistävät juomat. Yhteensä 4:n puuttuvan lipun tinkimiseen kului aikaa tunnin verran. Lähtökohta oli se, että Nou Campin alaosaan eli ns. alimpaan rinkulaan lippu maksoi minimissään 300-400 euroa ja ylös kolmanteen tasoon pääsi 200 eurolla. Jälkimmäiseen ostimme liput pienen ”kokonaisalennuksen” kera ja näin saimme liput koko ryhmälle, Ekin vielä ostaessa lippunsa oman kontaktinsa kautta.

Keskiarvoksi yhdelle lipulle tuli noin 150 euroa, joka on vähän tai paljon rahaa, riippuen näkökulmasta. Kamariorkesteria ei oltu kuitenkaan menossa katsomaan, joten mielestäni pääsimme viettämään alussa kuvattua iltaa hyvissä fiiliksissä, kun jaoimme ryhmän jäsenien kesken kustannukset tasapuolisesti huomioiden kiintiölippujemme 50 euron kappalehinnan.

Ottelu

Tällä kertaa sovimme ryhmän kanssa, että menemme Nou Campille vähintään 2 tuntia ennen pelin alkamista, jotta kaikki fiilikset tulisi imuroitua koteloon. Näin myös tapahtui ja päivällä kärsityn orastavan pääkivun jälkeen suuntasimme kohti pyhättöä ajoissa. Hengailimme Nou Campin ulkopuolella tunnin verran (video1), jonka jälkeen suunnistimme omiin katsomoihimme, koska eihän meillä ollut lippuja samaan katsomo-osaan.

Sisällä, huomasimme, että paikat eivät olleet merkittyjä, joten olisimme voineet kokoontua yhteen paikkaan, mutta näin ei kuitenkaan tehty. Edellisistä pelireissuista viisastuneina ostimme perinteiset patongit, joissa oli täytteenä kunnon 30 cm:n grillimakkarat ja päälle perus Coca-Colat. Tämä patonkisetti on ehdoton, kun menee katsomaan peliä Nou Campille. Kohta taitaakin tarakkaosasto näyttämään kunnon Culélle ominaiselta, kun patonkeja tulee syötyä vastaavalla täytteellä useita per pelimatka.

Pelin alkuseremoniat olivat ylhäältä nähtynä melkoisen tanakkaa katsottavaa ja kuultavaa. Tuttu Barça-hymni palautti ajatukset peliin ja ottelu alkoi. Barçan taktiikka oli onnistunut. Mielestäni Real Madridin heikkous on ollut pitkään oman kenttäpuoliskon ”yläosan” ontuva pelaaminen, jos sille antaa painetta. Tähän iski Frank & Co oivasti. Eto’o, Xavi, Deco ja Larsson (70 min., kunnes loukkaantui) antoivat kunnolla painetta vastustajalle tällä alueella, jolloin Zidane ja kumppanit eivät saaneet pelattua hallitusti palloa eteenpäin, vaan virheet ja hosuminen loivat tilanteita, joissa avautui Barçalle paikkoja iskeä. Sitten lähtikin pystypallo kohti ropelikorvaa ja kuinka ollakaan Iker ja Roberto esittivät 16 rajalla oman show’nsa ja 1-0 oli tosiasia. 2-0 tuli maittavan yhdistelmän päätteeksi muistaakseni Gion toimiessa maalintekijänä. 3-0 lopputuloksen paukautti Ronaldinho pilkulta, jonka Eto’o oli ansainnut joukkueelle haastamalla valkopaitaisista puolustajista kolme rangaistusalueella.

Taisin muuten ennen kautta sanoa, että Davidsin lähtö voidaan keskikentän pohjalla korjata yhteisellä hyvällä puolustuspelaamisella ja näin on muuten kauden mittaan juuri tapahtunut. Työmoraali on parempi nykyisellä miehistöllä. Verrattuna viime kauteen, nopeita vastaiskuja omaan päätyyn ei tule läheskään niin paljoa ja tämä peli ei ollut poikkeus. Kun muistaa, miten vaikeata on ollut pelata nopeasti ylöspäin pelaavia joukkueita vastaan (mm. Valencia, Real Madrid) viime kausina. Esimerkiksi olen aina ihaillut Zidanen kykyä kääntää nenä kohti vastustajan maalia saadessaan pallon ahtaaseen tilaan ja lähteä voimakkaaseen nousuun. Harvoin Z. antaa peruspalautuksen pakille, joka roiskaisee sitten pallon ylös. Nyt ranskalainen sai huonoja syöttöjä siltä alueelta minne em. hyökkääjät antoivat kunnon paineen ja pelaaminen muodostui tällä kertaa mahdottomaksi. Vaihto kutsui 78. minuutilla.

Barçan pelaaminen oli jälleen eleetöntä koko joukkueen osalta. Gio pystyi pitämään hyvin Figon ja Davidin kurissa vasemmalla laidalla ja keskusta oli Puyolin ja Márquesin heiniä. Deco oli niin näkymätön, mutta ah niin oikea-aikainen, että häntä pitää joku kerta seurata pelissä koko ajan ja analysoida se, miten ja miksi hän lukee peliä niin hyvin. Ronaldinhon pelaamisessa ja arvostelemisessa rima onkin maailman korkeimmalla tasolla. Kun sanon, että Rolle pelasi hyvin, niin suomeksi se on, että Rolle näytti taas kerran, miksi hän on tällä hetkellä maailman paras pelaaja. Inspiroiva pelaaja, joka sytyttää joukkueen pelaamaan rohkeammin, kovassa paikassa ja omalla tasollaan. Pari haltuunottoa ja harhautusta saivat Nou Campin syttymään niin, että Ibizalla asti tshekkiläiseltä tarjoilijalta paloi takatukka erittäin pahasti. Kotiin ei kuulemma Vladekilla oikeaan laitasänkyyn ole mitään asiaa, ennen kuin tukka on kunnossa. Tätä varmaa tietoa luettiin Sportin sivuilta seuraavana päivänä.

Peliajan loppupuolella vaihdettiin ottelun paras pelaaja kentältä. Xavin kävellessä vaihtoon yleisö antoi seisaallaan suosionosoitukset poistuvalle oman kylän päällikölle. Hienoa kerta kaikkiaan!

Pelin jälkeen palasimme hotellille fantastisen pelin jälkitunnelmissa. Avasin paikallisen TV3 kanavan hotellinhuoneessa. Kanavalla luonnollisesti kerrattiin peliä monesta näkökulmasta. Tunnelma nousi hotellihuoneen kattoon, kun alkoi reportaasi, jossa kameramies seurasi pelaajien valmistautumista peliin aina siihen asti, kun he pukuhuonekäytävältä juoksivat kentälle. Ihokarvat nousivat pystyyn, kun avauksessa olleet pelaajat odottivat omalla käytävällä pelin alkua ja psyykkasivat toisiaan. Frank ”Furillo” Richaard käveli pelaajien keskuudessa ja taputteli miehiä hartioille. Henke Larsson katseli jonnekin kaukaisuuteen ja totesi todennäköisesti itselleen:” Paljon on tullut pelejä pelattua tämän takia. Jokaisen pelimiehen pitäisi tuntea tämä fiilis, kun juoksee avaukseen F.C. Barcelona - Real Madrid pelissä!

Pelaajista näkyi valtava keskittyminen ja aito odotuksen tunne, joka on aina aistittavissa myös pelaajien kasvoilta esim. champions-liigan finaalissa, kun ”tunnari” soi kaiuttimista nupit kaakossa. Sitten kuuluu, että kentälle mars ja miehet lähtevät juoksemaan kohti 100 000 katsojan estradia. Ronaldinho viimeisenä. Pieni spurtti portaiden jälkeen. Joku toimitsija on juuri juoksulinjalla. Pieni väistöliike ja ohitus oikealta. Kroppa toimii niin kuin pitää. Kohta otetaan sama pallon kanssa ja vastassa voi olla kuka tahansa valkopaita, ohi mennään takatukka hulmuten!

Loppumatka sujuikin sitten peliä analysoiden ja seuraavan päivän Sporttia ja El Mundo Deportivoa selaillen hymyssä suin.

Ajatuksia tulevasta syksystä 2005

Ensi syksynä järjestämme paikanpäälle pelimatkan, joka kulkee nimellä klubimme 5-vuotisjuhlamatka. Järjestelyt tämän suhteen alkavat heti, kun sarjaohjelma kaudelle 2005-2006 ilmestyy (=heinäkuussa). Ajatuksenani olisi, että otteluksi valitaan sellainen ottelu, mihin saadaan oma kabinetti käyttöön eli jokin peruspeli. Jokainen klubilainen hoitaisi itsenäisesti tai omina ryhminä matkan paikan päälle. Tällä tavoin toteutuisi se asia, että kustannukset olisivat jokaisen matkalle lähtijän hallussa ja majoittuminen paikanpäällä omavalintainen.

Esimerkiksi, jos saa halvalla kyseiselle viikonlopulle yhden lentopaikan Barcelonaan, niin se kannattaa ottaa. Luonnollisesti kaverin saisi ottaa mukaan, vaikka hän ei klubiimme kuuluisikaan. Hienoa olisi se, että tavattaisiin siellä ja ainoastaan itse peli olisi pakollista ohjelmaa, jolloin helpottuu järjestelyt ja tekeminen paikan päällä monella tapaa. Tästä ehdimme juttelemaan vielä monesti, mutta aika kuuluu nopeasti ja äkkiä on taas syksy. Katsotaan miten onnistumme tässä. Kyselyjä matkan suhteen on tullut useita, kohta on toteuttamisen aika.