F.C. Barcelona Fan Club Finland

Matkaraportti 28. - 31.10.2005
BARÇA vs. REAL SOCIEDAD
Klubin 5-Vuotisjuhlapelimatka

Prologi

”Päätykatsomon alaosaa tarkasteltaessa huomio kiinnittyy muutamaan ulkomaalaiseen henkilöön, jotka istuvat siellä täällä tarkkaavaisesti kenttätapahtumia tiiraillen. Yhdellä heistä on kävelykepit. Ilmeisesti on jalka mennyt pihahöntsissä vastikään. Toinen, tn. pohjoismaalainen, näyttää väsyneeltä. Taitaa edellisilta mennyt aamuun asti kaupungin riennoissa.

Yhtäkkiä kaikkien katseet siirtyvät kentälle poninhäntäiseen brasilialaiseen pelaajaan, joka kirmaa pallon kanssa kohti päätyä, jossa ulkomaalaiset turistit istuvat katsomassa lumoutuneina. Neljä Real Sociedadin puolustajaa mukaan lukien heidän tyylikkäästi pelaava liberonsa ryhmittyvät puolustusasemiin 16 linjalle niin, että tämä brasilialaistaituri joutuu arvioimaan tilanteen uudestaan. Koko puolustus jää odottamaan harhautusta tai syöttöä, mutta kukaan ei mene peittämään mahdollista laukausta. Tapahtuu virhe, jota maailman paras pelaaja ei jätä käyttämättä hyväkseen. Pallo lähtee kohti maalin alanurkkaa nopeudella, joka ei jätä maalivahdille muuta aikaa, kun seurata silmillään pallon kulkua verkon perukoille. 81 000 katsojaa nousee siltä istumalta ylös huutamaan maalia ja sen tehneen taikurin nimeä, jonka kenttäkuuluttaja varmistaa hetken perästä monotonisella äänellään ”2-0, Gol - Ronaldinho.”

Ennen kuin tähän hetkeen pääsee käsiksi, pitää katsastaa pari päivää aikai-semmin tapahtunutta.

Perjantai

Perjantai aamu oli kylmä. Suomeen olivat tulleet ensimmäiset talvelta tuntuvat puhurit. Yksi klubilainen poimi toisen uuden karheella Audillaan ja matka suuntautui lentoaseman parkkihalliin, jonka lävitse pieni viima puhalsi. Matkalla todettiin, että Barcelonassa pitäisi olla kelit kohdallaan ja aurinko paistaa ainakin, jos säätietoihin on uskominen. Kyydissä olijan ajatuksissa oli myös se, että matka kentälle olisi sujunut rivakammin, jos oltaisiin ajettu omalla Volkswagen Pololla. Pääkaupunkiseutu oloissa ei ole sen auton kepittäjää tuotu edes veroja vältellen Suomen oloihin. Tätä ei viitsinyt ääneen sanoa, koska olihan kyyti ilmainen.

Lentokentälle päästyämme edessä oli perinteinen kokoontuminen englantilaistyyppisen pubin luona, jonne saapuikin hymyileviä klubilaisia ja heidän kavereitaan. Hyvin olivat jo leukaluut rasvattuina, kun railakas nauru kaikui jo koneeseen mennessä, kun osasto siirtyi istumaan omille paikoilleen. Puheenjohtaja jakoi matkaohjelman lisäksi La Quinielan pelitiedot lähtijöille ja koneessa tehtiinkin vakioveikkaus kimppa vahvasti amatöörivetoisesti. Kahdesta kohteesta oli jokaisella riviehdotuksen antajalla vahvat tiedot. F. C. Barcelona vs. Real Sociedad varma ykkönen ja Alavés vs. Cádiz varma risti. Nämä kohteet toteutuivatkin muiden kohteiden mennessä vähän miten sattuu.

Barcelonaan päästyämme suuntasimme hotelleille ja sovimme, että ne jotka haluavat, voivat lähteä Nou Campille lippujen noutoon ja sen jälkeen museokierrokselle. Samalla totesimme, että keli oli puolipilvinen ja asteita yli +20 celsiusta. Mainiota.

Nou Campin kierros oli odotettua parempi. Edelliskerroilla käydessä museossa ei stadionkierrosta ole automaattisesti ollut liitettynä museokäyntiin. Nyt oli. Pörräsimme stadionin sisätiloissa vieraskoppia myöten. Kylmät väreet kiirivät selkäpintaa pitkin, kun astuimme käytävälle, josta pelaajat tulevat sisään Nou Campin viheriölle. Siinä matkalla vierasjoukkueen pelaaja voi ottaa vielä viimeisen voitelun pienessä kappelissa ja rauhoittua, jos tuntuu, että puntti väpättää niin, että polvista meinaa ristisiteet mennä.

Kentälle tultuamme ensikertalaiset ja kokeneemmatkin vihelsivät hiljaa itsekseen. Nou Camp tyhjänäkin huokuu sellaista tunnelmaa, jossa se odottaa gladiaattoreiden sisäänmarssia isohampaisen leijonan käsiteltäväksi.

Museokierroksen jälkeen sovittiin nopea tapaaminen F.C. Barcelonan organisaatioon kuuluvan Pasi Lankisen kanssa. Pasi tulikin toimistostaan moikkaamaan ja kertomaan klubilaisille, missä vaiheessa asioita Barçan organisaatiossa viedään eteenpäin. Tämän jälkeen suunnattiinkin pelipaita ym. sälämyymälän viereen ansaitulle janojuomalle.

Hymyssä suin todettiin, että pinssimme oli museossa sille kuuluvalla paikalla maailman kartalla. Yksi merkkipaalu oli jälleen klubitoiminnassamme ohitettu.

Illalla suuntasimme joukolla Los Caracolesiin, josta etelänmies oli varannut seurueellemme pöydän. Yllätykseksi se olikin sama pöytä, jossa olimme istuneet edellisen kerran isommalla ryhmällä. Ja ei muuta kuin pitkän kaavan mukaan taas kerran Barcelonan yössä!

Lauantai

Lauantaina oli edessä lippujen uusintahaku, koska perjantaina olimme myöhästyneet hakureissulla peräti kokonaiset 15 minuuttia. Taquilles piste oli ollut harmiksemme kiinni. Tästä heti huomaa, kun on isompi porukka, että niin sitä vain kaikenlaista erikoista matkalla tapahtuu ja aika kuluu nopeasti. Onneksi liput onnistuttiin saamaan pienen kohelluksen jälkeen ja kukin klubilainen sai hakea omansa Hotelli Ramblasin tiskiltä, jonne ne jätettiin kunkin nimellä varustettuna.
Lauantai sujui monelta retkeläiseltä omissa kuvioissa.

Moni kävi shoppailemassa, toiset istuivat terassilaivalla kesäisissä tunnelmissa. Illalla oli vuorossa Ravintola Le 15 Nits. Perinteisen halpa ravintola tarjosi jälleen tunnelmapalan lauantai-illassa.

Sunnuntai

Aamulla jo oli hyvä fiilis, kun tiesi, että on pelipäivä isolla ”R:llä”. Aurinko paistoi eikä päätäkään särkenyt, kiitos edellisen illan varhaisen vetäytymisen yöpuulle. Koska peliin lähtö oli vasta alkuillasta, eikä mitään sovittua yhteistä ohjelmaa ennen sitä ollut, oli päivällä aikaa shoppailuun ja nähtävyyksien katseluun.

Osa porukasta pyöri La Ramblalla, osalla ohjelmassa oli Maremagnum-ostoskeskus, ja joillakin ensikertalaisilla köysirata-ajelu Montjuic-vuorelle, ja siellä puutarhojen ja linnoitusten ihmettelyä. Pientä kuhinaa syntyi, kun eräs turistibussi pamautti vuoren jyrkässä rinteessä neljä parkkeerattua henkilöautoa lähes lunastuskuntoon ennen kuin sen meno stoppasi jykevään puuhun ja bussin keula meni kunnolla lyttyyn. Hyvä, että kyseisen bussin turistiryhmä selvisi pelkillä henkisillä kärsimyksillä ja bussi peltivaurioilla.

Hyvissä ajoin ennen sovittua peliin lähtöhetkeä kokoonnuimme Las Ramblas -hotellin edustalle. Kun porukka oli koossa, lähdimme kohti lähintä metroasemaa ja stadionia. Hyppäsimme ulos Palau Reial pysäkillä, josta auringon vielä paistaessa valuimme alamäkeä kohti Camp Nouta. Sen fiiliksen voi ymmärtää, kun Nou Campin betoni alkaa siintää horisontissa. Lähestyessämme stadionia alkoi kuulua torvien törähdyksiä, ja mm. yksi ohittamamme vierasjoukkueen kannattajaporukka piti jo reipasta ääntä jonottaessaan oluita. Oli ensimmäisen ryhmäkuvan paikka. Taustalla häämötti Nou Camp, edessä vastustajien kannattajia ja me itse menossa katsomaan maailman parhaan seurajoukkueen edesottamuksia. Huikeata!

Koska olimme lähteneet liikkeelle hyvissä ajoin, ei stadionin portit niille saapuessamme vielä olleet auenneet. Muutamien minuuttien odottelun jälkeen portit aukesivat, ja ryhmämme siirtyi sisälle. Ensimmäiseksi menimme klubitaulun alle kunniavartioon, pakolliset poseeraukset ja kuvat kuuluivat asiaan.

Seuraavaksi olikin vuorossa paikkojen etsiminen. Ryhmämme paikat olivat samaan katsomoon, mutta vierekkäisiä paikkoja ei ollut. Tästä pitää ottaa jatkossa opiksi ja olla entistä tarkempi varausasiassa, totesi puheenjohtaja. Alkuperäinen idea oli ottaa liput kakkostasolta, mutta ne olivatkin alempaa ykköstasolta.

Osa porukasta päätti mennä katsomaan peliä ylempää, jos vapaita paikkoja löytyisi. Ja löytyikin, vaikka stadion tulikin yllättävän täyteen, 81 000 katsojaa!! Eli tupa oli lähes täynnä. Ja kun kotijoukkue tuli lämmittelemään, tunnelma ampaisi nousuun lukuisten torvien, aplodien ja kannustushuutojen saattelemana.

Aloituspotkun hetkellä ei tyhjiä paikkoja enää yleisön joukosta erottunut, ja valtavat suosionosoitukset saivat niskakarvat pystyyn. Peli käynnistyi Barçan lievällä hallinnalla ja stadion puhkesi osoittamaan suosioita, kun Van Bommel tuikkasi Ronaldinhon esityöstä Barçan 1-0 johtoon. Välittömästi tämän jälkeen Real Sociedadilla oli yksi vaarallinen tilanne, Nihatin läpiajo, jonka Valdes hienosti pelasti.

Hetken kuluttua Ronaldinho pelasi itsensä seinäsyötöllä vetopaikkaan, ja tykitti pallon alakulmaan ohi voimattoman maalivahdin. Stadion räjähti riemusta ja kesti tovin ennen kuin mylvintä rauhoittui. 2-0 ja puoliaika. Pitkät jonot tulivat vastaan hodaritiskeillä ja vessoissa. Vielä pikainen juttutuokio klubilaisten kesken ja nopeasti takaisin paikoille, sillä pelaajat saapuivat jo kentälle valmiina toiseen puoliaikaan. Peli pysyi lähes täysin Barçan hallinnassa, joukkue pelasi rauhallisemmin kuin ensimmäisellä jaksolla.

Vajaan vartin jälkeen Barça sai vapaapotkun hyvästä paikasta rangaistusalueen ulkopuolelta. Ronaldinho asettui pallon taakse, veti ovelan pomppupallon maalivahdin nenän edestä verkon perukoille. Kansa hullaantui huutamaan brassitaiturin nimeä ja kohta stadionin lehtereillä kiersikin yleisön joukossa aalto, tai oikeastaan kaksi aaltoa, koska alimman tason aalto kiersi nopeammin kuin ylätasoilla. Jos Camp Noulla olisi katto, niin tunnelma olisi mennyt varmasti siitä läpi!

Valmentaja Rijkaardin mielessä taisi siintää jo seuraava Panathinaikos ottelu, ja hän päätti pelin vaikuttaessa selvältä lepuuttaa vähän avainmiehiään, ottaen vaihtoon ensin Xavin (sisään Motta), ja sitten illan kiistattoman päätähden, Ronaldinhon, joka asteli vaihtoon valtavien seisaaltaan annettujen suosionosoituksien saattelemana (sisään Ezquerro). Rolle olisi ilmeisesti halunnut jatkaa hattutempun metsästystä, koska vaihtopenkille astellessaan potkaisi turhautuneen oloisesti "viatonta" juomapulloa. Joka tapauksessa ilta oli hänen, ja tehot 2+1 eivät jättäneet epäselväksi kuka oli Man Of the Match!

3-0 tilanteessa peli oli vapautunutta ja 75. minuutilla nähtiinkin illan erikoisuus. Marquesin poissaollessa kapteeni Puyol oli saanut pitkästä aikaa luvan nousta kulmatilanteisiin. Niinpä kapu kiitti kunniasta ja puski voimalla kulmapotkusta tilanteeksi 4-0. Maalin jälkeen muutaman hyvän paikan ottelussa hukannut Eto’o vaihdettiin Henke Larssoniin, joka pääsikin vielä ennen loppua viimeistelemään maalinedustalta loppunumerot 5-0.

Loppuvihellyksen ja aimo aplodien jälkeen olo oli kuin hurmiossa ja hymy ylsi korvasta korvaan. Kokoonnuimme sovittuun paikkaan katsomossa ja ekstaattinen ilme joka klubilaisen kasvoilla kertoi, että tällaista ilotulitusta ei kukaan seurueemme jäsenistä ollut osannut odottaa, toivoa ehkä kylläkin. Onnellisina kiipesimme mäkeä ylös metroasemalle, ja matkaa taittaessa ryhmämme ohitti pieni hollantilais-faniryhmä, joka kajautti ilmoille raikuvat "Litmaaanen, Litmaaanen" -huudot huomattuaan erään seurueemme jäsenen päällä olleen Litmanen-pelipaidan. Litmasta muistetaan ja arvostetaan maailmalla, vaikkakin Barça-aika olikin harmillisten loukkaantumisten sävyttämä. Onnea Litille myös perheenlisäyksen johdosta. Poika tuli.

Pelin jälkeen matkustimme tupaten täynnä olevalla metrolla keskustaan ja kohti illallista Hard Rock Cafessa, mutta kahden tunnin pöydänjonotus ei porukkaamme innostanut, ja tyydyimmekin illastamaan ja nauttimaan voitonmaljat normaalissa paikallisravintolassa. Matkalla ravintolaan piti vielä hätistellä kylkeen tarttunut matkija-miimikko pois sähläämästä. Vielä yhdet päälle, ja olikin jo aika vetäytyä kohti majapaikkoja, sillä aamulla oli aikainen herätys ja lentokentälle siirtyminen edessä.

Maanantai

Maanantai aamuna suurin osa klubilaisista matkasi Finnairin lennolla kohti kotisuomea. Moni osti tarpeelliset tuliaiset kentältä kotiin vietäviksi, jos ne olivat pelimatkan hengessä jääneet ostamatta kaupungilta.

Yksi heistä yritti paloitella reissun antia itselleen. 5-vuotisjuhlareissu onnistui ilman suurempia kommelluksia, mahtava peli, hieno tutustua klubilaisiin pelimatkalla toisenlaisessa ympäristössä, säät olivat kohdallaan, liput olisivat saaneet olla ylempää ja mitäköhän vielä…ai niin, kun sitä toivoo näkevänsä jotain speciaalia pelissä tietyn pelaajan osalta, niin sekin vielä toteutui.

Jälkisanat

”2-0, Gol - Ronaldinho - kuulutuksen alkaessa Barcan numero kymppi pyyhältää kohti kulmalippua. Erikoinen käsimerkki kuvaa jotain, en tiedä, pitäisi tarkistaa onko kyseessä soitto kaverille vai mitä. Siinä se ihmeellinen brasilialainen tuulettaa ihan nenän edessä. Outoa, mutta jes, niin hienoa. On pakko huutaa kurkku suorana muiden mukana.”