F.C. Barcelona Fan Club Finland - Penya 1426

Matkakertomus 2. - 6.5.2008
FC Barcelona - Sevilla CF

Kauden 2007 - 2008 klubimatkan viikonloppu oli määritelty toukokuun alkuun päällimmäisinä toiveina hyvät kelit paikan päällä, Espanjan liigan ratkaisupelien alkaminen sekä Barçan sarjajohto, jolloin Nou Campin lehterit olisivat pullistelleet  ja pelaajat olisivat esittäneet parasta osaamistaan seuran pistepottia kasvattaakseen. Vastustaja oli valittu huolella laatukriteerein viime kausien edesottamuksien mukaisesti. Valencia on ollut La ligan kärkijoukkueita jo vuosia.

Näistä lähtöasetelmista matkaa oli puntaroitu jokaisen Culén mielessä koko pitkän talven, mutta kun Helsinki-Vantaan lentokentälle asteltiin, oli jo tiedossa, että näillä asetelmilla ei matkaan lähdetty ja vähän muistakin asioista joutui ”aavistuksen” tinkimään pelimatkan edetessä.

Perjantai

Barcelonan Finnairin suoran lennon lähtöaika oli muuttunut perinteisestä aamulähdöstä alkuiltaan. Tämä kismitti jo matkaa varatessa, mutta kun lento oli tämän lisäksi myöhässä 3,5 tuntia, niin tietäähän se mitä siitä seuraa. Siirtyminen lentokentän baareihin ja tilauksia ankaraan nestehukkaan, mikä aiheutuu lentokentän sangen kuivasta sisäilmasta. Välillä käytiin katsomassa vinojen ikkunoiden takana, mitä ne mekaanikot saavat ohjaamossa aikaan, mutta selväähän se oli jo alkumetreillä, että kone tulee vaihtumaan, koska sellaista virittelyä ja naureskelua lippikset väärinpäin päässä ei ole edes nähty Minardi tallin varikkopilttuussa.

Matkaan päästiin iltayhdeksän pintaan kotosuomesta ja paikalla Barnassa oltiin reilusti puolen yön jälkeen. Ei muuta kuin käppyrällä hotellille, joka olikin tuttu majapaikka edellisreissuilta, joten matka alkoi palautua uomiinsa. Nopea ja hätäinen iltaeväs otettiin vastapäisestä Burger Kingistä, ja tämän jälkeen suunnattiin rantabulevardin irkkupubiin tarkastamaan ohrapirtelön vierteen voimakkuus sekä kaupungin ranta-osan klubimeininki.

Lauantai

Lauantaiaamu oli edessä nopeasti ja hotelliaamiaiselle valui todellista amatööriainesta. Tällä tarkoitetaan sellaista pelimatkalle lähtevää kisaturistia, joka toteaa itsekseen ettei liiallista juhlimista kestä enää vanhaan malliin. Pahaksi onneksi joukossa löytyi taas kerran Barcelonan kuin omat takataskunsa tunteva kehäkettu, joka puristi turistiosaston hereille ja määräsi pääjoukon kohti legendaarista ”Quatro minutos” terassilaivaa. Päivän motto oli sellainen, että jos ei nähtävyydet kiinnosta, niin joutui kaleeriorjaksi maistelemaan Sangriaa terassilaivalle.

Osa ryhmästä lähti Nou Campille pelilippujen hakumatkalle. Olihan ennen matkaa sovittu muiden klubimatkahengessä lähtevien klubilaisten kanssa treffit kello 13.00 paikallista aikaa siinä fanitavaramyymälän edessä olevalla terassilla. Paikalle tulikin kaikkien ryhmien edustajat hakemaan sangen hintavaa lippua ajoissa, joten lähestulkoon kaikilla oli ottelulippu onnellisesti takataskussa.

Yksi pelimatkojen rennoimmista hetkistä ajoittuukin yleensä juuri tuohon lippujen hakumatkalle, jonka jälkeen voi istahtaa terassille turisemaan matkalaisten kanssa mukavia. Nou Campin betoni nousee edessä ja ympäristössä pörisee Barçasta kiinnostuneita ihmisiä ympäri maailman. Nasta fiilis valtaa hetkessä sinipurppuraisen mielen ja kehon, kun kuvatun kaltaista menoa katselee.

Lipunhakureissun jälkeen otettiin kaupungissa ensikertaa käyvän turistin kanssa metro kohti Sagrada Familiaa ja käytiin tarkastamassa, ettei vain mahtavaa kirkkoa varmastikaan vielä ole saatu tehtyä valmiiksi. Huolemme oli turha, joten pakollisten valokuvien jälkeen siirryttiin maistelemaan tapaksia läheiseen ravintolaan. Maittavan aterian jälkeen oli tarkoitus kävellä rantaan terassilaivalle, jossa oli sovittu tapaaminen Espanjan jalkapalloelämästä artikkeleja virittelevän Urheilulehden toimittajan kanssa. Pienen ketunlenkin jälkeen terassilaiva häämöttikin jo horisontissa. Sen edessä tapasimme  Arsenal henkisen toimittajan, joka totesi, että ns. pääryhmäämme ei ollut vaikea löytää terassilaivan asiakaskunnasta. Vaikka brittihenkistä älämölöä ei ryhmästä irronnut, niin 18 Sangria-kannun maisteleminen oli aiheuttanut ryhmään hyvän henkistä turinaa.  Laskun loppusummakin, 378,- lähinnä nauratti.

Terassilaivalla menikin iltapäivä samoissa merkeissä ja siirryttiin hotellille hyvissä fiiliksissä. Pääryhmä jäi vielä laivalle, joten me muut olimme aivan varmoja siitä, että ns. ”yhteisdinnerille” ei kyseinen ryhmä ehtisi, vaikka elettäisiin Ranskan ympäriajon kulta-aikaa, jolloin vuoren rinteet noustiin helposti hemoglobiiniarvon lähennellessä kahtasataa. Toisin kävi.

Klubimme epävirallisen ohjelman ainoa yhteinen tapaaminen on pelireissuilla yhteispäivällinen. Tämäkin on tietysti täysin vapaaehtoinen tapahtuma. Pöytä oli varattu perinteisesti Los Caracolesista etukäteen otsikolla ”Reserva mesa 3.5.2008 a las 21h”. Ja kun kello lähenteli yhdeksää, niin järjestelytoimikunnan ainoana jäsenenä alkoi tuntua siltä, että joku oli painanut play-näppäintä ja valkokankaalla alkoi pyörimään Quentin Tarantinon osittain käsikirjoittama ”From Dusk Till Dawn” elokuva. Elokuvan nähneet kyllä tietävät mitä tällä vertauskuvalla tarkoitetaan. Kun homma lähtee lapasesta, niin sehän lähtee. Pääryhmä oli taistellut ja skarpannut käsittämättömin voimin paikan päälle, joten siinä sitä jälleen yritettiin nauttia pitkän kaavan mukaan katalonialaisesta keittiöstä. Koska jalkapallosta ei väännetty eikä turistu koko päivällisen aikana kertakaan, niin käydäänpä vielä kerran Menú läpi jalkapallotermejä käyttäen. Alkulämmittelynä salaattia ja simpukoita. Tässä kohtaa tapahtui puolustuksella iso virhe. Amatöörijoukkueen purkupallot vastustaja poimi jo 16 viivalla ja rankaisi armotta. Ei toiminut. Pääruokana oli perinteinen grillattu kana, joka pelasti sen, ettei pudottu suoraan vaan jouduttiin karsintapeleihin, kunnes joku ilmoitti, ettei sellaista järjestelmää täällä ole, joten jälkiruokaa ei tarvittu. Kiitos ja näkemiin.

Vaikka päivällinen meni itse asiassa ihan kelvollisesti ja pääryhmä skarppasi hyvin, niin olo oli kuin olisi avannut paikallisen räntäkuuron aikana iglun ikkunan pohjoisnavalla. Sen verran joutui olemaan pöydässä vastaanottavana osapuolena. Tällaisissa tilanteissa tulee vain miettiä viimeisillä voimillaan, että toivottavasti kaudella 2008-2009 tilanne on toinen, kunhan vain elokuun mestareiden liigan karsintapelit antavat lentävän lähdön kauteen. Kop Kop.

Los Caracolesin jälkeen siirryimme pienelle baarikierrokselle ja päädyimme Hard Rock Cafeeseen viimeiselle pirtelölle sangen tapahtumarikkaan illan päätteeksi. Pääryhmä oli jo vetäytynyt yöpuulle, joten illan viimeinen huurteinen maistui rankan kaupunkilomapäivän jälkeen makoisalta. Mukaan tulivat vielä yön pikkutunniksi päivällisellä olleet Ravintola Ilveksen kanta-asiakkaat toteamaan sen, että kylläpä nämä pelireissut ovat joskus sangen haastavia. Ihan kuin yhden 13 oikein vakioveikkausrivin tekeminen yhden ihmiselämän aikana.

Sunnuntai

Sunnuntai = pelipäivä. Barçalla oli vastassa Valencia. Lehdet arvuuttelivat pääotsikoissaan sitä, minkälaisen vastaanoton joukkue tulisi saamaan astuessaan Nou Campin nurmelle. Isoin prosenttilukema oli sille olettamukselle, että valkoiset nenäliinat tulevat heilumaan, koska samalla viikolla oli pudottu viimeisen pytyn metsästyksestä Manchester Unitedille. Näin myös tapahtui ja vihellyskonsertti oli armoton. Joukkue vastasi kuitenkin hyvin yleisön heiluttamaan haasteeseen ja tämän kauden vahvin kotiottelu nähtiin paikan päällä. 6-0 voitto vaisusta Valenciasta oli toki hieno, koska maaleja nähtiin Thierry Henryn, Bojanin, Xavin ja Messin tekemänä.

Muutoinhan pelissä ei ollut panosta, koska sarjataulukossa ohi olivat pyyhältäneet valkoiset, keltaiset ja tällä vieraspelisaldolla kohta myös punavalkoiset.

Istumapaikat olivat ihan siitä alaritsiltä, jonka edessä vaihtopelaajat lämmittelevät ennen kutsua tositoimiin. Ihan kelpopaikat nähdä peli tästä vinkkelistä ja huudella Messille & Co., että tännepäin tuulettamaan niitä maaleja.

Yhden asian suhteen oli pelissä taikuutta ja hieman haikeuttakin. Kauden alussa olimme yhteen ääneen menossa katsomaan taikuria. Oikeassa olimme tässä asiassa kaikki. Taikurin katoamistemppu yhdeltä maailman hienoimmista estradeista on elettyä historiaa. Tavallaan surullista, mutta elämä ja pelit jatkuvat, vaikka vieläkin muistuu elävästi mieleen mitä tasoa isohampaisen taikurin otteet olivat parhaimmillaan. 

 

Maanantai

Maanantai oli varattu pääosin shoppailuun. Osa kävi tutustumassa Barçan museoon Nou Campilla sekä paikalliseen rantaelämään. Illalla mentiin sitten varman päälle Les Quinze Nits ravintolaan syömään hintalaatu-suhteeltaan Barcelonan ykköseväs. Tällä kertaa tunnelma oli perinteisen mukava. Tällä ryhmällä homma jatkuu varmasti, jos ei Barçan peleissä, niin ainakin F1 ajoja seuraamalla. Sen verran oli menoa jarrutettu ”ysikympin mutkiin” verrattuna edellispäivien menoon. Loppuilta menikin rennosti ja yöelämä jätettiin suosiolla väliin.

Tiistai

Lento kotisuomea kohti lähti aamulla Barcelonan kentältä aamukymmeneltä tällä kertaa ihan aikataulussa. Kentällä tehtiin viimeiset ostokset, jos äitienpäivän lahjoissa oli Culéilla tai heidän formula/jääkiekkoystävillään kohennettavaa. Samalla vaihdettiin klubilaisten kanssa viimeiset kuulumiset ja tehtiin itsensä kanssa inventaario. Se kuului seuraavasti:

Elossa ollaan, fiilis ok ja EM-jalkapallo alkaa reilun kuukauden kuluttua. Voiton vie Espanjan maajoukkue. Joukkueen kantavina voimina ovat tällä kaudella alisuorittaneet Katalonialaiset pelimiehet joilla menestysnälkää riittää, koska jälkiruoka on jäänyt tältä kaudelta syömättä moneen otteeseen. Samalla tavalla kuin yhdellä ryhmällä toukokuisena lauantai-iltana Barcelonassa.

Pelimatkalla seikkailivat:

Hege, Silppuri, Salppuri, Eppu, Carlos, Thomas, Eki , Pintor & Co., Raffe & Co., Eki, Lahis, Jan, Raitsu, Kivelä, Arsenal toimittaja, Rain J, Hude ja Pexi