Iinan tulokset


Iinasta

Sain Iinan 12-vuotiaana, kauan kaivattu ikioma koira. Rotua harkittiin tarkkaan yhdessä koko perheen kanssa. Kärkikaksikkoon suomenlapinkoiran kanssa pääsi myös islanninlammaskoira, mutta kyseinen rotu oli tuolloin vielä Suomessa niin harvalukuinen, joten pentueita ei ollut ollenkaan tulossa. Päädyimme siis suosimaan suomalaista, eikä kaduta. Rotua en varmaan ihan helpolla vaihda, niin omalta se tuntuu.

Jos Iinaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi Ystävä. Koira jonka kanssa pystyi lähes keskustelemaan, vaikka Iinan vastaukset olikin sanattomia. Iina oli myös melko epäsosiaalinen, osa vieraista koirista ja ihmisistä ei ollut ollenkaan Iinan mieleen. Kun Iinaa ei sellaisiin tilanteisiin pakottanut, elämä sen kanssa oli hyvin helppoa. Iina oli melko rauhallinen ja teki mielellään asioita minun mielikseni. Se myös oppi kaiken hurjan nopeasti, yhdessä opiskelimmekin tottelevaisuuskoulutuksen alkeita ja puuhastelimme agilityesteillä.

Kun muutin kotoa pois, Iina jäi asumaan vanhempieni luokse. Se ei sopeutunut kerrostaloelämään kunnolla, ja ulvoi aina yksin ollessaan. Asuin kuitenkin melko lähellä vanhempiani, joten Iina oli minulla usein vapaapäivinäni kyläilemässä. Elättelin myös kotoa muutettuani tokoharrastustamme, ja kävimme vielä täyttämässä vanhan tavoitteeni; tulos voittajaluokasta. Mitä vanhemmaksi Iina tuli, sitä riehakkaampi siitä tuli. Ennen meillä oli aina ongelmana motivointi, myöhemmin mulla oli vaikeuksia saada Inkku pysymään nahoissaan.

Heinäkuun 24. 2004 myöhäiselle iltalenkilleni tuli murheellinen loppu. Kotimme lähellä Iina juoksi pellolle ja oletin sen vain oikaisseen kotiin. Kotoa ei koiraa löytynytkään, vaan tuntia myöhemmin löysin rakkaan Iinani kuolleena siltä samaiselta pellolta, jossa näin sen vain muutama hetki sitten juoksevan iloisena. Iinan vei sydänkohtaus, viikkoa aiemmin suoritettu kohdunpoistu oli ollut hauraalle sydämelle liian suuri rasitus. Emme olleet ollenkaan tietoisia Iinan sydämen huonosta tilasta.

Iina oli kuollessaan vain kahdeksanvuotias, olisin niin mielelläni nähnyt vielä Iinan vanhuudenpäivätkin. Yhdestä asiasta olen kuitenkin onnellinen; siitä että Iinan lähtö oli kaikessa murheellisuudessaan kuitenkin Iinalle helppo. Kuka koira ei tahtoisi uinua kivutta pois hiljaisessa kesäyössä? Iina juoksi suoraan pilvien taa, toivottavasti tapaamme vielä joskus.




Sukutaulu

FIN MVA Peski Koira
Anik
Peski Myrkky
Kaneli
Lecibsin Vanessa
Naavapirtin Nuuska C
FIN MVA Naavapirtin Mitali
Justiina
Lecibsin Virike
Lecibsin Kosma PRA
Äijänsuon Repokettu



Lisää kuvia Iinasta